Kyösti Mäkimattila: kuningas ja runoilija

Kyösti Mäkimattila

Kyösti Mäkimattilan olemuksessa on aavistus mennyttä maailmaa. Vuoden 2013 Tangokuningas on tunnettu tunnelmallisten iskelmäkappaleiden tulkkina, mutta suosittu myös rautalankamusiikin ystävien keskuudessa. Runot ovat hänen keinonsa purkaa omia ajatuksia kiireisen elämän keskellä.

Kun kerron olevani menossa jututtamaan laulaja Kyösti Mäkimattilaa, syttyy kaikkien keskustelukumppaneiden kasvoille sama, erityinen ilme. Sellainen haaveellinen ja pehmo. “Oooh!” ja “Pystytköhän sä puhumaankaan?”, he huokailevat. 

Kun Tangokuningas sitten seisoo studion lavasteissa poseeraamassa kuvaajalle, ymmärrän reaktiot. Mäkimattila on häikäisevän komea mies. Ja mikä ääni! Miehen tuorein, lokakuussa julkaistu albumi Yössä soi Americano kuljettaa kuulijan hetkessä haikeisiin lavatunnelmiin. Ei ihme, että laulaja on juuri nyt kovassa nosteessa. Mäkimattilan luotsaama Varjokuva-yhtye on tahkonnut hommia jo vuodesta 1997 saakka.
Varjokuvassa Mäkimattila nähtiin ensin laulamassa rumpujen takana. Bändin eteen mies asettui vasta Tangokuninkaaksi kruunaamisen jälkeen. Sitten miestä vietiinkin melkoista kiitoa. Keikkojen lisäksi miehellä oli oma vahva visio siitä, että ensimmäinen levy pitää saada ulos samana syksynä, ja oikeaksi se arvelu osoittautuikin. Suuntatähti myi heti kultaa.
– Näin jälkeenpäin ajatellen koko homma oli meiltä bändin kesken aika huonosti suunniteltu. Emme olleet pohtineet kunnolla, mitä tapahtuu, jos voitankin. Olimme sopineet vain sijaistavan rumpalin niille kesän keikoille, jotka osuivat karsintojen alle. Jätkillä olikin sitten tilanne käsissä, kun menin voittamaan ja Varjokuvalla oli myytynä kesäksi hyvin keikkoja. Siinä piti hoitaa nopeassa tempossa monta hommaa uusille tolille, Mäkimattila nauraa.

Mäkimattila on onnistunut valloittamaan puolelleen monipuolisen kuulijakunnan. Keikoilla viihtyvät niin perinteinen lavatanssiväki kuin rasvatukkaiset rokkaritkin. Monipuolisuus on taannut hyvän keikkamyynnin.
Mäkimattila muistaa keskustelun viihdemaailman läpikotaisin tuntevan Seppo Hovin kanssa Silja Europalla kuninkuusvuotensa aikana.
– Seppo sanoi, että “jaksa, Kyösti, nyt muutama vuosi, niin ei tarvitse aina aloittaa sillä, että kuka on Kyösti Mäkimattila”. 

Ei tarvitse Mäkimattilan totisesti ­käydä itseään keikoilla vieraana esittelemään. Tiivis fanikunta kiertää keikalta keikalle ja Facebookin yli 20 800 peukuttajaa osoittaa ihailuaan avoimesti. ”Nyt on hyvällä tavalla tyhjä olo ja tosiaan, hyvä mieli. Kyllä huomaa, että teet sydämestäsi” ja ”Kiitos Kyösti, sumuisen päivän pelastus!”
Etenkin sosiaalisessa mediassa toimiminen vaatii mieheltä myös totuttelemista. Se on hallitsematon maailma, jossa idolin odotetaan helposti olevan jatkuvasti saatavilla.
– Olen ehkä liiankin tavoitettava. Joku haluaa aina lisää. Sellaista hetkeä ei tulekaan, että olisin antanut tarpeeksi. Jokainen tapaamani ihminen myös haluaa minulta jotakin henkilökohtaista, se kuuluu tähän lajiin. Ylimieliseksi ei auta alkaa, sillä yleisö antaa vain yhden mahdollisuuden. Heidät voitetaan puolelle yksi sielu kerrallaan. Se antaa paljon, mutta myös kuluttaa.

Kun menen keikkapaikalle, lunastan joka hetki sitä pääsylipun hintaa, jonka asiakkaat maksavat. Olen silloin kaikkien käytössä.

Juuri nyt meneillään on malliesimerkki keikkatyöläisen päivästä. Mäkimattila on ensin ajanut aamuksi Turusta kuvauksiin ja haastatteluun Helsinkiin, ja liki viiden tunnin session jälkeen hän hyppää taas autoon ja hurauttaa keikalle Pirkanmaalle. Päivä päättyy vasta pikkutunneilla. 

Kyösti Mäkimattila

Varjokuvan edessä keikkoja kertyy vuodelle reilusti toista sataa ja miehellä on samalla monta sivuprojektiakin. Syksyn kohokohtiin kuuluu esimerkiksi harjoittelu joulukiertuetta varten. Mäkimattila nähdään suuresti ihailemansa Riku Niemi ­Orchestran solistina.
– Se on tosi kova juttu! Että tällainen Yläneen juntti on tuommoisen 25-henkisen bändin edessä solistina, on minusta käsittämätöntä! Aina välillä havahdun siihen, että tapahtuuko tämä kaikki oikeasti minulle?
Keikkakiireiden lisäksi Mäkimattilalta ilmestyy syksyllä jo kolmas runokirja. On vaikea käsittää, miten miehellä voi mitenkään riittää aikaa kirjoittamisellekin!

– Runoja syntyy jatkuvasti, ihan missä tahansa. Juuri äsken kuvausten tauolla syntyi yksi, mies nauraa, ja näyttää kauniilla, koukeroisella vanhalla kaunolla kirjoitetun säkeen paperinpalasella:

Valokuvassa varjojen hiljaisten
aatosten sanaton viisaus,
Joita valot ilkkuen urkkivat
Joista mitään arvaavat
Rahtusta aavistavat

Runot ovat aina olleet Mäkimattilalle keino purkaa omia ajatuksia kiireisenkin elämän keskellä. Ensimmäiset säkeensä mies kirjoitti jo yläkouluikäisenä. Hän myös lukee paljon runoja. Laulajan suosikkirunoilijoita ovat muiden muassa Aleksis Kivi, Eino Leino, J.H. Erkko ja V.A. Koskenniemi. 

Runojen äärellä Mäkimattila on irti keikkaroolista. Siviili- ja työminän erottaminen toisistaan onkin miehelle tärkeä ja tietoisesti harjoiteltu taito. Se pitää kuupan kunnossa. Haastattelussa molemmat minät ovat hauskasti läsnä, kun siviiliminä kertoo lavaminästä. Välillä katsekin vaihtuu, vähän kuin joku kytkisi valot päälle. Mies valpastuu ja energisoituu jotenkin. Sitten siviili-Kyösti taas palaa pöydän ääreen ja juttu kulkee verkkaisemmin, pohdiskelevammin.
– Olin aikanaan ohjelmatoimistossa töissä. Näin siellä artisteja, jotka eivät saaneet omaa taiteilijuuttaan pois päältä ollenkaan. Heidän omasta mielestään se saattoi olla hyväkin asia, mutta minusta se kääntyi heitä vastaan. Siinä hommassa palaa puhki.

Rooli vaihtuu pienin jutuin. Esiintymisasu on se tärkein juttu. Kun Mäkimattila vetää puvun päälle, laskeutuu työmoodi mieleen.
– Ajattelen niin, että kun menen keikkapaikalle työvaatteet päällä, lunastan jonka hetki sitä pääsylipun hintaa, jonka ­asiakkaat maksavat. Olen silloin kaikkien käytössä. Kun esiintymisen jälkeen laitan auton oven kiinni ja ajan pois keikkapaikan pihalta, se työ päättyy ja työminä jää taakse. Kun hotellin tai laivanhytin ovi menee perässäni kiinni, olen taas siviiliminä, enkä yhteistä hyvää. 

Selvin päin eläminen on tehnyt itsetunnostani ihan toisen. Minulla on parempi olla omissa nahoissani.

Toinen miehen kovaan keikkakuntoon vaikuttava tekijä on hyvä terveys. Lavafiilis on pysynyt hyvänä, kun Mäkimattila laittoi korkin kiinni viisi vuotta sitten. Ero olossa on miehen mukaan kuin mustalla ja valkoisella.
– Selvin päin eläminen on tehnyt itsetunnostani ihan toisen. Minulla on parempi olla omissa nahoissani. Tiedän, mikä olen, ja suurimman osan ajasta hyväksynkin sen.
– Tällä alalla on riittävästi esimerkkejä siitä toisestakin tavasta elää. Minulle se ei ole vaihtoehto.

Puhelin pirahtaa kesken haastattelutuokion. ”Hei, iskä on haastattelussa. Onko paha tilanne? Eiköhän se siivouskaapista löydy. Laita se iso salpa alas. Osaat kyllä.” Kotona Turussa on tilanne päällä. Lapsi tahtoo käyttää Sodastreamia.
– Näitä pikatilanteita tulee lukuisia päivässä. 5-, 8- ja 10-vuotiaat tyttäret eivät kursaile soittaa raivopommittamistaktiikalla juuri silloin, kun tarve vaatii, Mäkimattila nauraa.
Kotona mies ei ole kuninkaallinen tai lavatähti, vaan ihan tavallinen iskä. Kun hän viikon kiertueen jälkeen kolistelee väsyneenä eteiseen, on vastassa tyttökomitea.
– Ensimmäisenä kuuluu ”iskä, mitä meillä on välipalaksi?”, Mäkimattila nauraa.
– Siitä omasta keikkakuplasta kotielämän rytmiin asettuminen ei käy ihan yksinkertaisesti. Olen ajatellut, että työ- ja kotielämä ovat kuin kaksi saippuakuplaa. Ne voivat olla olemassa rinnakkain rikkoutumatta, mutta eivät liukene toisiinsa koskaan. Tämä on sellaista jatkuvaa tasapainottelua.

Kyösti Mäkimattila

Syyskuussa Mäkimattila matkaa Varjokuvan kanssa viihdyttämään merimatkustajia Baltic Queenille ja Baltic Princessille. Laivat ovat Mäkimattilalle keikkapaikkoina mieluisia.
– Merikeikoilla on aina rautaisen ammattitaitoinen henkilökunta vastaamassa siitä, että kaikki pelaa juuri niin kuin pitääkin. Äänentoisto ja valot ovat huippuluokkaa ja kaikki hoituu. Jos tulee hämminkiä, takataskussa on iso liuta varasuunnitelmia. On ihanaa voida itse rentoutua antamaan lavalla kaikkensa, kun yksityiskohdat on ennalta puhuttu läpi. 

Laivalla esiintyjillä on myös koko ajan ympärillään maailman hienoimmat maisemat, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Mäkimattila tuumii, ettei kirjoittajalle voisi löytyä inspiroivampaa maisemakonttoria.
– Laivalla tulee myös aina levättyä hyvin. Teen katoamistempun yleisön keskeltä vasta siinä vaiheessa, kun lauserakenteet alkavat olla poskellaan. Ilmestyn sitten aamu­päivällä takaisin kuvaan.
Syyskaudella riittää siis sieluja valloitettavaksi! Monitaituri ottaa yleisönsä haltuun runokirjan, meritanssien, 25-henkisen Riku Niemi Orchestran sekä Varjokuvan keinoin. Ja tänäänkin, kun mies myöhemmin illalla nousee keikkapaikallaan lavalle, puku päällä totta kai, ja laulaa, hän on juuri siellä, missä haluaakin olla. Tutkimassa sitä sähköä, joka säteilee laulajan ja kuulijan välillä silloin, kun kaikki osuu oikealla tavalla kohdilleen.
 

Kyösti Mäkimattila laivalla:


Baltic Queen: 11.9. Suurtanssit ja 27.–28.9. Meritanssit.

22h-risteily Tallink Silja


Baltic Princess: 13.–14.9. Meritanssit.

comments powered by Disqus