Kapteenin kyydissä

Matkustavia­ lapsia on ­aina kiva nähdä. Monelle­ lapselle kaksi vuorokautta laivalla­ voi olla isompi elämys kuin kaksi viikkoa etelänmatkalla, kertoo kapteeni Niklas Nordlund.

Merikapteenin työhön kuuluu paljon muutakin kuin laivan ohjaamista. Silja Serenaden kapteeni Niklas Nordlund hankki työkokemuksensa maailman meriltä.

Isoin yllätys tulee heti tapaamisen aluksi: kapteeni ei seisokaan ympäri vuorokauden komentosillalla kiikaroimassa ulapalle! Silja Serenaden kapteeni Niklas Nordlund, 41, toteaa nauraen, että vastoin erittäin yleistä oletusta kapteenin työ tapahtuu voittopuolisesti ihan muualla kuin ruorin takana.
– Suurin osa työpäivistäni tapahtuu toimistossani hytissäni, Nordlund kertoo.
Kyllä komentosillalla toki myös työpäivän aikana ollaan, ja komeasti ollaankin. Komentosilta sijaitsee 30 metrin korkeudessa,­ ja sieltä aukeaa luonnollisesti laivan parhaat näkymät ja kappale kauneinta Suomea. Satama-alueella puksuttavat veneet näyttävät ylhäältä katsottuna pikku purkeilta ja turistit värikkäiltä miniatyyrihahmoilta askareineen.
Nordlund on työskennellyt Silja Serenadella viisi vuotta, mutta maisema tai työ ei ole alkanut leipiinnyttää. Joka kerta, kun mies laituroi aluksen 10 sentin tarkkuudella­ omalle paikalleen, hän on juuri siinä, mistä pikkupoikana haaveilikin.
– Asuin koko lapsuuteni Hangossa meren­ äärellä. Saaristo on tuttu ja minulla on pikku­pojasta asti ollut oma vene. Jo lapsena tuli uhottua, että minusta tulee merikapteeni, joten olihan se vähän pakko toteuttaakin, mies juttelee.

Päästäkseen toteuttamaan unelmaansa Nordlund lähti ensin vuodeksi Turkuun merimies­opintoihin vuonna 1992. Opintojen perään hän työskenteli matruusina viisi vuotta ja lähti­ sitten jatkamaan opintoja perämieskouluun. Perämieheksi Nordlund valmistui vuonna 1998. Lopuksi olivat vuorossa kahden vuoden kapteeniopinnot, ja välissä piti hankkia roppakaupalla työkokemusta maailman meriltä.
– Merikapteeniksi ei valmistuta suoraan koulun penkiltä. Se on pitkä prosessi ja käytännön kokemus on välttämätöntä.
Nordlund toteaa, että hänelle oli aikanaan iso juttu lähteä 16-vuotiaana yksin merille. Miehen työkomennuksiin onkin kuulunut merenkulkua joka mantereella ja moneen kertaan. Ensin hän työskenteli rahtilaivoilla ja sitten monta vuotta kansain­välisillä risteilyaluksilla. Joka paikasta tarttui mukaan uutta ja tärkeää oppia tämän päivän vaativiin tehtäviin.
– Joissakin laivoissa miehistössä oli 1 300 henkeä 60 eri maasta ja matkustajiakin kyydissä 3 000 henkeä. Sellaisessa porukassa­ oppii toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa. Tässä työssä tarvitaankin hyviä sosiaalisia taitoja ja pelisilmää, vaikka tämän laivan henkilökunta onkin paljon pienempi, noin 270 henkeä.
Maailmalla meripestit olivat normaalisti­ kolmen kuukauden mittaisia, ja sitten saman verran oleskelua maissa. Nordlund on hyvillään siitä, että on saanut nähdä maailmaa perusteellisesti.
– Parhaiten mieleen on jäänyt vuoden 1998 ensimmäinen reissu perämiehenä. Silloin minut mönsträttiin laivaan Tokiossa ja sieltä menimme Shanghain kautta Austra­liaan. Se oli unohtumaton reissu!

­ Kapteenin pukuun kuuluu myös komea koppalakki. Kapteenilla hihansuissa tai epoletissa näkyy neljä nauhaa ja kansipäällystöön kuulumisen merkkinä tähti.

Nordlund on nyt kuulunut 20 vuotta kansipäällystöön ja työskennellyt saman laivayhtiön leivissä viisi viime vuotta. Kotoisille vesille siirtymiselle oli luonteva aika ja tärkein mahdollinen syy, kun Nordlundin poika syntyi 5 vuotta sitten. Perheellisen miehen arkeen eivät istu enää entisenlaiset kuukausien komennukset.
Kippari toteaa, että päällikön rooli Silja­ Serenadella on mukava ja helppo, kun tietää, että henkilökunta on pätevää ja koulutettua. Tietää, että homma hoituu ja kapteenikin voi vuorollaan nukkua yönsä rauhassa. Kapteeni hoitaa aina satamaan saapumisen ja lähdön, mutta merellä vahdinajo on perämiehen ja tähystäjämatruusin käsissä. Saaristossa perämiehen ja tähystäjän apuna toimii myös luotsi. Kapteeni tietenkin kantaa viime kädessä vastuun matkustajien, koko henkilökunnan ja laivan turvallisuudesta.
– Niitäkin aikoja oli, kun kapteeni päätti kaiken yksin laivalla, nykyisin merenkulku on yhteistyötä eri osastojen kesken. Työpäivääni kuuluu laivan ohjailun ohessa paljon esimerkiksi turvallisuuteen ja henkilöstöön liittyviä tehtäviä.

Merielämä on oma maailmansa. Kapteenin työpäivä ei noudattele perinteisiä virasto­aikoja. Esimerkiksi Maarianhaminaan saavuttaessa Nordlund on laivan ohjaimissa keskellä aamuyötä, nukkuu välissä vähän ja herää taas aamulla töihin. Laivalla miehistön päivärutiinit muodostuvat omanlaisikseen.
– Kun on vapaata, on mahdollisuus käydä vaikka päivällä maissa kävelyllä. Illalla taas laivassa voi viettää aikaa kuntosalilla tai henkilöstön omissa tiloissa elokuvia katsellen tai vaikka joogahuoneessa rauhoittuen.
Laivan elämänmeno kulkee muutenkin omalla ajanlaskullaan. Työrytmi on erikoinen: 10 päivää töissä ja sitten 10 vapaata. Se sopii kapteenille mainiosti.
– Kun on ollut laivassa putkeen 10 päivää, tekee jo mieli maihin, ja pitkään maissa oltuaan lähtee taas mieluusti merille. Viihdyn tässä työssä hyvin. Meillä on töissä luotettava ja hyvä porukka ja alla hyvä laiva.
Merta ja saaristomaisemia rakastava kapteeni ei muuten malta vapaallakaan pysyä kuivalla maalla.
– Omalla moottoriveneellä on pakko päästä lomillakin vesille! •

Kahvojen takana on 44 000 hevosvoimaa. Paneelin avulla pidetään muun muassa laivaa suorassa.
comments powered by Disqus