Kaikki yhdessä

Nelihenkinen Laurosen perhe, äiti Eeva, isä Karo ja tytöt Aava ja Vanamo, kaipasi pientä hengähdystaukoa arjen pyörityksestä. Miniloma uudistetulla Silja Symphonylla tarjosi perheelle paljon kaivattua yhteistä aikaa.

Valoisat ja siistit kylpylätilat laivan 12. kannella miellyttivät sekä lapsia että vanhempia.

Vesipetojen paratiisi

Rakastamme uimista koko porukka, joten meille oli jo ennen risteilyn alkua selvää, mihin ainakin suuntaisimme. Silja Symphonyn uudistettu kylpyläosasto oli ehdottomasti päästävä kokemaan.

Viuuh!

Me aikuiset olimme hädin tuskin ehtineet altaaseen, kun liukumäki oli jo koelaskettu – yhdessä ja erikseen, etuperin ja takaperin.

– Kivaa, kuului kahdeksanvuotiaan Aavan kommentti.

Vanhemmillakaan ei ollut valittamista, sillä lasten uimavalvonta hoitui tällä kertaa mukavasti porealtaasta käsin. Sinne tytötkin piipahtelivat aina välillä lämmittelemään ja esittämään uintitaitojaan.

– Voikohan meritähtikelluntaa kokeilla pallomereissäkin, Vanamo, viisi vuotta, pohti uimisen jälkeen saunassa.

Ja kyllä muuten voi. Se tuli testattua seuraavaksi. Uintireissun jälkeen lapset näet halusivat pulahtaa toisenlaiseen mereen – värikkääseen sellaiseen.

Pulahdus kylpyläosaston uima-altaaseen oli Vanamolle risteilyn odotettu kohokohta.
Aava ja Vanamo ihastelivat Kids & Toys -myymälässä suloisia pehmoleluja. Mukaan tarttui unikaveriksi pieni Harri Hylje.

Pallomeren taikaa

Harri Hylje ja pallomeri. Nämä olivat myös toivelistallamme matkaa suunnitellessa. Laivan pallomeri on klassikko, jonka muistan kuuluneen tärkeänä osana laivaristeilyyn jo omassa lapsuudessani, vähän kuin popcornit elokuviin.

Tällä risteilyllä lapsille oli pallomeren lisäksi paljon muitakin houkutuksia. Iso osa ajastamme kului uudistuneessa Silja Landissa, jossa sai kehittää kiipeilytaitoja, piirrellä, rakennella legoilla, pelata pleikkarilla, hoidella nukkeja, vaihtaa salaisuuksia ystävän kanssa rauhallisessa nurkkauksessa – tai juosta karkuun häiritsevää pikkusiskoa. Ehkä parasta kuitenkin oli Harri Hylkeen, Muumipeikon ja Pikku Myyn tapaamiset.

– Harri Hylje on niin ihanan pehmeä, Aava sanoi kolmannen halauksen jälkeen.

Harri Hylje pulahti omasta pesästään välillä jopa pallomereen.
Pleikkarihuoneessa viihtyivät isommatkin lapset.
Aava ja uusi ystävä Sofia vaihtoivat salaisuuksia pesässä, jonne ei aikuisilla ollut asiaa.

Parasta mitä leikki-ikäinen tietää

Kiipeilyseinissä ja muissa houkutuksissa on se paha puoli, että leikkimistä on vaikea lopttaa. Varsinkin Vanamolla oli välillä suuria vaikeuksia irrottaa otettaan kiipeilyseinästä esimerkiksi nukkumaanmenon takia. Onneksi tähänkin löytyi ratkaisu, kun laivalla kiertelevä tytön lempihahmo Pikku Myy tuli toivottamaan hyvää yötä. Sen jälkeen tulikin jo kiire testata hytin kerrossänkyjä ja tikapuita.

Sänkypaikat oli jaettu jo kotona, joten hyttiin mennessä kaikki oli selvää. Ilman sen kummempaa neuvottelua molemmat tytöt kaivoivat tikapuut esille ja kipusivat unikavereineen vierekkäisiin yläsänkyihin. Meidän vanhempien oli tyytyminen tavanomaisempaan lattiatasoon.

– Äiti, sä voit tulla tänne kylään, jos haluat, nuorempi sentään lohdutti.

– Tämä on ihan helppoa, Vanamo vakuutti kiipeilyseinällä.
Paikan päällä valmistetut sushit kannattaa käydä kokeilemassa.

Herkutteluhetki

Välillä mentiin myös vanhempien tahtiin. Halusimme kokeilla tällä reissulla laivan Sushi & Co. -ravintolaa, jossa sushikokit valmistavat annokset tuoreista raaka-aineista paikan päällä. Me aikuiset syömme mielellämme sushia, mutta lapsille se oli uusi tuttavuus. Molemmat tytöt lupasivat kuitenkin ennakkoluulottomasti maistella herkullisen näköisiä kalalajitelmia kun lupasimme, että tarjolla on myöhemmin myös vähän tutumpaa purtavaa.

Aava innostui sushia maistellessaan syömäpuikoista, ja kohta maistelu sujui jo ammattilaisen ottein. Makit ja nigirit pysyivät puikkojen välissä niin näppärästi, ettei tarjoilija tahtonut millään uskoa, että kyseessä oli ensikertalainen.

Pikkusisko keskittyi enemmän limun lipittämiseen ja ilmoitti, että hänen lempiruokansa on jatkossakin lihapullat muusilla.

Notkuvat lautaset

Tukholman seikkailujen jälkeen paluumatkalla oli lasten vuoro valita illallispaikka. Suuntasimme siis notkuvien pöytien ääreen Grande Buffet -ravintolaan. Me vanhemmat hämmästelimme isoja tyttöjämme, jotka sukkuloivat ravintolassa sujuvasti ilman äidin tai isän apua. Tytöistä oli hauskaa, kun lautaselle sai kerrankin valita juuri sitä mistä itse pitää, ja juuri sen verran kuin haluaa. 

Buffetin monipuolisista valikoimista löytyi mieluisia ruokia meille kaikille – myös niitä Vanamon kaipaamia lihapullia. Jälkiruokapöydän tosin tohdimme esitellä lapsille vasta, kun pääruokalautaset oli käyty pari kertaa santsaamassa.

– Saako tästäkin ottaa mitä haluaa? Aava kysyi silmät loistaen.

comments powered by Disqus